Kristuksen pyhin mysteeri
Kristinuskoon liittyy käsitys ihmisestä holistisena olentona. Ihminen on luotu Jumalan kuvaksi eli eheyteen ja kokonaisuuteen pyrkiväksi. Ihminen on rationaalisessa mielessä psykofyysinen olento, jolle on armonlahjana suotu sydän, jolla hän kokee ja tuntee, järki, jolla hän varjelee itseään ja muita sekä ruumis, joka auttaa häntä tunnistamaan rajallisuutensa Maan päällä. Nämä osa-alueet, tai hengellisemmin ilmaistuna ulottuvuudet- ovat jatkuvassa kooperaatiossa keskenään.
Ihminen on etsivä. Hän liikkuu pikkulapsesta saakka mukavuusalueensa äärirajoilla oppiessaan kääntymään, istumaan ja noustessaan jaloilleen. Ihmisen ruumis on ihmisen kirkko, joka kannattelee ihmislasta ja jonka turvin hän tutkii ulkomaailmaa.
Holistiseen ihmiskäsitykseen liittyy ymmärrys ihmisestä seksuaalisena olentona. Tämä ymmärrys auttaa käsittämään, että sen sijaan että ihmisellä olisi seksuaalisuus, hän on seksuaalinen.
Ihminen menettää paljon jos hän irrottaa järjenäänen sydämestään tai tukahduttaa sydämensä säästääkseen itseään ylivoimaisilta tuntuvilta haasteilta. Ihminen kätkee seksuaalisena olentona itseensä yhden Kristuksen suurimmista mysteereistä. Seksuaalisuus on ihmisen ytimessä; se on monimuotoista ja dynaamista. Se kypsyy ihmislapsessa tämän askelien vakautuessa ja tämän ensimmäisten sanojen muotoutuessa .
Kirkko kohtaa haasteen tämänpäiväisen keskustelun pyrkiessä vesittämään Kristuksen Pyhintä mysteeriä. Ihmisen seksuaalinen olemus esitetään useimmiten pirstoutuneena ja Pyhästä Kolminaisuudesta irroitettuna. Ihmisen seksuaalisuus esitetään typistetysti romanttisena rakkautena, johon useimmiten liittyy lihallistunut vietti.
Ihmisellä ei ole itsestään irrallista seksuaalisuutta. Ihminen on seksuaalinen. Näin ollen Jumala toivoo jokaisen meistä etsivän ja pyytävän johdatusta itsellemme tämän Maallisen taipaleemme aikana. Johdatusta siihen, miten me voisimme itse kukin parhaiten toteuttaa Jumalan tahtoa seksuaalisina olentoina. Avioliitto on yksi väylä, jonka Pyhyydessä ihminen voi tavoittaa Luojan. Se ei kuitenkaan ole ainoa keino, vaan Kristuksessa ihmisen on rukoiltava johdatusta oman elämänsä pyhittämisessä.
Mulla onkin juuri luennassa tämä Pauliina Kainulaisen kirjoitus brasilialaisen ekofeministin Yvone Gebaran ”maanläheisestä” vapausteologisesta lähestymistavasta ihmisyyteen, joka vielä näinkin postpatriarkaalisella ajalla senkusta vain vahvistaa todellisuuden mysteeriluonnetta 🙂
http://epublications.uef.fi/pub/urn_isbn_952-458-7…
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Juho!
Ilmoita asiaton viesti
Ihminen on eläin ja seksuaalinen kuten muutkin eläimet. Ilman seksuaalisuutta telluksellamme eläisi vain tulppaanit.
Ilmoita asiaton viesti