Duchessa Herkän herttuattaren huudot

Lapsen oikeudet turvattava hedelmöityshoitolaissa

Kansanedustaja Jaana Pelkonen (kok) sekä toinen eduskunnan HLBT- ihmisoikeustyöryhmän edustaja Sofia Siren latelivat varsin uusliberalistisen palopuheen UusiSuomen blogipalstalla. Kirjoituksessa ei ilmennyt mitään uutta ja ihmeellistä vaan se oli lähinnä päättäjien puoleen suunnattu vetoomus, jossa vaadittiin 'jo yliajalle' joutuneet äitiyslakiehdotuksen ja translain eteenpäinviemistä.

​Haluankin nyt toppuutella kyseistä käsilläolevaa äitiyslakialoitetta.

​Sen sijaan että loisimme palvelujärjestelmän joka jouhevoittaa ja peräti rohkaisee perhesiteiden kaupallistamiseen, tulee meidän tarkastella hauraimman ja päähenkilön, eli lapsen oikeuksia asiassa. Äitiyslakiehdotus painottaa aikuisen henkilön esteetöntä lapsensaantia.

​Esteettömyys, saatavillaolo. Lapsen rooli nähdään samankaltaisena kuin naisten yhteiskunnallinen rooli aikanaan: saatavilla, palveluksessanne, ja esteettömästi. Lapseen tulee olla oikeus samalla tavoin kuin miehillä oli oikeus naiseen, vielä vähän aikaa sitten. Ehdottomasti ja esteettömästi. Aina. Nopeasti. Ja ilman muttia.

​Hedelmöityshoitolaki kaipaa toki uudistuksia, mutta uudistusten tulee olla lapsikeskeisiä. Kysymyksessä on kokonaisvaltainen tilanteen uudelleenarviointi, joka huomioi lapsen ja aikuisenväliset valtasuhteet ja joka suojelee lapsen ihmisarvoa.

​Lakia hedelmöityshoidoista tulee muuttaa etenkin lapsen tiedonsaantioikeuden kohdalla. Nykylaki polkee tätä lapsen perusoikeutta. Lapsen Oikeuksien Sopimus jonka myös Suomi on ratifioinut tunnustaa, että lapsella on oikeus tuntea vanhempansa. Hedelmöityshoidon kautta alkunsa saaneen henkilön tiedonsaantioikeutta on aikaistettava siten, että tämä oikeus toteutuu viimeistään sinä vuonna jolloin lapsi täyttää 15 vuotta. Terveyden-ja sosiaalihuollon piirissä painotetaan voimakkaasti lapsen tiedonsaantioikeutta häntä itseään koskevissa asioissa, kuten esimerkiksi rokotus- ja reseptilääkityksen suhteen. On kestämätöntä, että nuorella ei ole nykytilassa oikeutta tietää biologisen vanhempansa henkilöllisyyttä, vaikka kysymyksessä on identiteettimme muodostumisen kannalta perustavimpia tiedonsaantioikeuksia. Tiedonsaantioikeuden käytäntöönpaneminen langettuu tässä palveluntarjoajalle, eli llinikalle ja/tai hoitavalle lääkärille. Tällainen lakimuutos todennäköisesti rohkaisisi juridisia vanhempia kertomaan lapselleen tämän hedelmöittymiseen liittyvät seikat jo pitkälle ennen 15. ikävuotta, mikä on suunta oikealle.

Toinen kaivattu muutos on luovutussoluilla toteutettaviin hedelmöityshoitoihin liittyvä yksinelävän henkilön hoitoihin pääsy. 'Kahden vanhemman' paremmuuden periaate, jolla myös äitiyslakialoitetta perustellaan, ei toteudu tapauksissa joissa yksineläjä hakeutuu (muutenkin täysin perusteettomiin) hoitoihin. Lain tulee lähteä asetelmasta, jossa lapsen oikeus molempiin biologisiin vanhempiinsa toteutuu aina kun mahdollista. Ei ole mitään perustetta lain voimalla ylläpitää tällaista kauheaa lapseenkohdistuvaa sortorakennetta, jossa sinkku voi rahalla lunastaa itselleen raskauden ja viis veisata lapsen oikeudesta kahteen vanhempaansa.

Laki hedelmöityshoidoista on luokka-asia. Meidän tulee tarkastella, kenellä on valta päättää ja kenen asioista. Me naiset emme emansipoituneet siksi, että saisimme vuorostamme oikeuden sortaa heikoimpia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Timo Lehtonen

Jos lainsäädäntö sallii tilanteen, jossa aikuinen voi lain säännösten mukaisesti toimia tietoisesti siten, että hän ennalta tietää, ettei hänen sukusolustaan syntyvällä lapsella ole syntymästään lähtien edes mahdollisuutta tuntea molempia biologisia vanhempiaan ja olla heidän hoidettavanaan, niin silloin lainsäädäntö hyväksyy ihmisoikeusloukkauksen lasta kohtaan (ihmisoikeusloukkaus: ihmisoikeuksien vastainen toimi).

Kyseinen lain sallima ja aikuisen toteuttama tuollainen toiminta on vastoin YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen 7 artiklan, kohdan 1 periaatetta.

YK:n yleissopimus lapsen oikeuksista:
Article 7, 1. The child shall be registered immediately after birth and shall have the right from birth to a name, the right to acquire a nationality and, as far as possible, the right to know and be cared for by his or her parents.
Suomenkielisessä käännöksessä lukee:
7 artikla, 1. Lapsi on rekisteröitävä heti syntymänsä jälkeen, ja hänellä on syntymästään lähtien oikeus nimeen ja kansalaisuuteen sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Englannin kielisessä tekstissä esiintyvä ilmaus ”as far as possible” on tuossa käännetty asiayhteyteen huonosti sopivalla ilmauksella ”mikäli mahdollista”.

Ilmauksen ”as far as possible” sanoman merkitystä artiklassa 7 vastaa suomen kielisessä tekstissä nyt esiintyvää ilmausta ”mikäli mahdollista” paremmin ilmaus ”niin pitkälle kuin mahdollista” tai ”niin paljon kuin mahdollista” (siinä määrin kuin mahdollista).

Ilmauksessa ”mikäli mahdollista” oleva mikäli-sana viittaa ikään kuin johonkin ehtoon (seikka jonka toteutumisesta toinen seikka riippuu) - ”siinä tapauksessa että”, ”sikäli kuin”. Se viittaa tekstissä mainitsemattomaan esteeseen, josta johtuen lapsen oikeus ”tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan” ei käytännössä voi toteutua.

Tekstin ”Lapsi on - - ja hänellä on syntymästään lähtien - - sekä mikäli mahdollista, oikeus tuntea vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan” mukaan kaikilla lapsilla ei olisi tuossa tarkoitettuja oikeuksia, vaan oikeuksien olemassa olo riippuisi jostain seikasta, josta tuossa tekstissä ei mainita mitään. Ikään kuin jokaiselle lapselle ei kuuluisi (lapsella ei olisi) oikeutta saada tuntea syntymästään lähtien vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan.

Englannin kielisessä artiklan 7 tekstissä oleva ilmaus ”as far as possible” viestii asiasta järkiperäisesti - kyseisen oikeuden toteutumisen ”määrästä/paljoudesta”: lapsella on oikeus niin paljon kuin mahdollista (siinä määrin kuin mahdollista) tuntea molemmat vanhempansa ja olla heidän hoidettavanaan - siis aina ja kaiken aikaa, ellei ilmaannu ylitsepääsemätöntä estettä (force major), joka estää oikeuden toteutumisen.

Timo Lehtonen

Kyseinen Jaana Pelkosen kirjoitus ”Ihmisoikeudet eivät ole mielipidekysymyksiä” ja sen kommentit löytyvät osoitteesta
http://jmpelkon.puheenvuoro.uusisuomi.fi/221717-ih...

Käyttäjän OutiMki kuva
Outi Mäki

On se jotenkin tragikoomista, että ihmiset, jotka luulevat olevansa niiiin liberaaleja ja nykyaikaisia, putoavat yks kaks historiassa taaksepäin aikaan, jolloin ei tiedetty kromosomeista, perinnöllisyydestä, lasten oikeuksista eikä sosiaalipsykologisista tutkimuksista.

Ihmiset, jotka mainostavat vaalilauseissaan luonnonmukaisuutta ja vihreyttä, osoittautuvat todellisuudessa elämästä vieraantuneiksi teknologiafriikeiksi, kun puhutaan ihmisyyden ytimestä: tuotteistavat lapsen kuin rotuporsaan, jotta tämä voisi olla vastaus aikuisten tunnetarpeisiin. Aikuisten. Se siitä luonnonmukaisuudesta ja yhteiskuntavastuusta. Jotkut puolustavat delfiinejä ja tarhakettuja, toiset puolustavat lasta.

Ei ole olemassa sellaista sukusolua, joka olisi teknisesti puhdistettu suvusta eli perimästä. Jokaiseen sukusoluun sisältyy informaatiota vuosisatojen taakse. Äitiyslakia perustellaan sillä, että on olemassa lapsia, jotka ovat saaneet alkunsa ns. vahingossa ja lapsia, joita kohdellaan kaltoin. Minkälaista etiikkaa se on, jos varastamista puolustellaan sillä, että naapurikin varasti? Voin varastaa lapselta hänen toisen sukunsa, koska naapuri löi omaa lastaan poskelle? Liberaaliuden huipentuma on sivistyksen syöksykierre. Monenlaisia onnettomuuksia elämässä tapahtuu, mutta valtion ei pidä niitä kannustaa tai tukea vaan lain pitää puolustaa lasta kaikenlaista suunnitelmallista vääryyttä vastaan. Lasta.

Lesbopareille vaaditaan hedelmöityshoitoja rinnastaen nais-mies-pariin. Yhteiskunnan vaaditaan tekevän toimenpiteitä, jotta naispari - jollainen ei siis milloinkaan ihmiskunnan historiassa ole saanut yhteistä lasta eikä saa nykyäänkään – saisi tuntemattoman miehen avustuksella hoidettavakseen lapsen. Asetetaanpa vierekkäin homopari ja lesbopari. Uskallatko ajatella tämän naisparin ja homoparin välistä tasa-arvoa? Jos yhteiskunta tukee kumpaakin paria samassa asiassa, se tarkoittaa sijaissynnytystä. Eli naisten hyväksikäyttöä! Otetaan loikka kohti ihmiskauppaa. Sivistystä? Ei vaan lapsikauppaa. Kaikki muutos ei ole kehitystä. Historia tuntee myös henkisen taantuman aikoja ja sellaiseen jotkut kansanedustajat Suomen nyt haluavat viedä.

Timo Lehtonen

Outi Mäeltä hyvä ja ajattelun aihetta antava kommentti (#3), jonka soisi jokaisen kansanedustajan lukevan ajatuksella ja asiaa pohtien - myös Jaana Pelkosen. Lähettäkää joku tuo teksti Jaana Pelkoselle.

Timo Lehtonen

Valitus YK:n lapsen oikeuksien komitealle.
Forum Externum ry on jättänyt elokuussa 2016 YK:n lapsen oikeuksien komitealle valituksen ja pyytänyt tutkintamenettelyn käynnistämistä Suomea vastaan YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 3 artiklan järjestelmällisestä rikkomisesta.
http://aitoavioliitto.fi/uutiset/kotimaa/valitus-y...

http://www.forumexternum.fi/ajankohtaistavalitus-y...

Petteri Hiienkoski

Mitä puolustuskyvyttömämpi, sitä heikommat oikeudet yhä kovenevien ja itsekeskeisempien arvojen Suomessa. Kun ei ole edes äänioikeutta, ääniä kalastelevat poliitikot eivät heistä piittaa.

Toimituksen poiminnat